Lost in Daylight Saving Time

Weeks 30-31

Please welcome my favourite time of the year once again: the clock changing circus. The last time we went through this in March-April was a total disaster. Therefore, I’m now prepared with double and triple checks on all of my students’ time zones to make sure that I know what’s going on. Also, I’ve got some exciting news about the new work I accepted last week.

First let us review the facts. At the end of March, Europe changed its time from winter time (standard time) to summer time (Daylight Saving Time, DST) by setting the clocks one hour forward. On October the 25th they will change it back to the standard time. As we are located in the Southern Hemisphere and the seasons are all upside-down here in Australia, we set our clocks one hour backwards earlier this year. Now, we set the clocks forward to have the standard time again. This means that during the European spring and summer, Australian Autumn and Winter, the time difference between Finland and Eastern Australia is 7 hours and the rest of the year it’s 9h. Pretty simple, eh?

What I didn’t realise, however, was the fact that countries all around the world have different dates for changing the time. Not to mention that more than half of the countries do not observe DST, including some countries’ independent states like Queensland here in Australia. And this means that between those clock-setting dates the time difference between Finland and Victoria goes first to 8 hours for a couple of weeks and then to 7 or 9 hours depending on the time of the year.

Last March-April I wasn’t aware of the different dates when the time difference to Melbourne changed so I managed to mess up my whole schedule for a couple of weeks. The weekly lessons booked from different time zones which either changed or didn’t change the time, overlapped and I had to reschedule almost everything. 

This time I prepared myself both manually and digitally by listing all my students, their time zones, and the time changing policies of their countries and making sure Google Calendar gives me the right times based on the DST changes. After all this maths my brain hurts, however I am happy because once again it is a new task that I can do as a private online teacher.

Oh yes, the new job! I signed my very first employment contract with an Australian employer and I’ll start working next week. So excited! More on this coming up so stay tuned.

Luckily, Google Calendar knows the time zones so I can just set the lessons to the student’s own time zone and it will be automatically converted to my time.

Osana kokemusta Sri Lankassa

Intian valtamerellä joulukuussa 2009 iskenestä tsunamista juuri toipuneena eteläaasialainen Sri Lanka alkoi huimaa vauhtia kohota matkaoppaiden ylistämäksi unelmalomakohteeksi. Sitten tulivat huhtikuun 2019 pommi-iskut, ja jälleen turismi romahti. Maa on joutunut uudestaan elvyttämään sille tärkeää elinkeinoa esimerkiksi myöntämällä uusia viisumivapauksia. Ilmaisen ETA-ilmoituksen sekä useiden kulttuuri-, ruoka- ja vaellussuositusten innoittamana päätin pysähtyä nimensä mukaisesti Paratiisisaarella matkallani kohti Oseaniaa. Totean heti suoriltaan, että mikäli inspiroidut tästä eduvinkistä, jonka kohta sinulle esittelen, tai innostut muuten vain lähtemään Sri Lankaan lomalle, varaa ainakin kuukauden matka! Kaksi ja puoli viikkoa ei riittänyt alkuunkaan tämälle kartalla pieneltä näyttävälle elämykselle.

Alun perin tarkoituksenani oli tehdä viikon ajan vapaaehtoishommia apuopettajana Telluschoolissa Hikkaduwassa. Telluschool on suomalaisen Tellervo “Tellu” Vasaman yksityisten lahjoitusten voimalla perustama iltapäiväopetusta tarjoava yhdistys, jolla on tällä hetkellä kaksi englanninkielistä koulua Hikkaduwan alueella Länsi- Sri Lankassa. Kaikilla srilankalaisilla lapsilla ja nuorilla on ilmainen pääsy perusopetuksen pariin, mutta ero kaupunkien koulujen ja kyläkoulujen välillä on huima niin opetuksen määrän kuin laadunkin välillä, kertovat Vasama ja matkalla tapaamani paikalliset. Kylissä ei välttämättä ole tarpeeksi resursseja tarjota edes kaikkia oppiaineita. Koulupäivät jäävät täten lyhyiksi, eivätkä opettajat ehdi opettamaan kaikkia opetussuunnitelman edellyttämiä perustietoja ja -taitoja. Opettajien palkka on hyvin matala eikä motivoi panostamaan työn laatuun. Lisäksi Sri Lankassa on tyypillistä aloittaa työnteko varsin nuorella iällä, mikä saattaa osittain tai kokonaan estää koulunkäynnin. Telluschool pyrkii kuromaan tätä kuilua tarjoamalla ilmaista lisäopetusta etenkin kyläläisille.

Pian käyttöön otettava uusi koulutila sijaitsee buddhatemppelin yhteydessä.

Telluschoolilla on omat paikalliset opettajansa, jotka vastaavat päätoimisesti opetuksesta, sekä koulunjohtaja, joka pyörittää toimintaa Hikkaduwassa. Suomalainen Tellu vierailee säännöllisesti Sri Lankassa toimittaen materiaalia kouluille, hallinnoiden lahjoituksia ja opettajien palkkoja, koordinoiden vapaaehtoistyötä sekä kehittäen yhdistyksen toimintaa. Opetusta järjestetään 2-3 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Ryhmiä on kaksi päivässä ja oppilaita ryhmää kohti on 20-30. Sisällöissä keskitytään erityisesti turismin parissa työskentelyn kannalta olennaisiin oppiaineisiin, kuten englantiin, matikkaan sekä sinhalia (Sri Lankan enemmistökieli). Koulu tarjoaa oppilaille vihot ja kynät opiskeluun sekä oppikirjat opettajille.

Vapaaehtoisopettajien rooli Telluschoolissa on toimia paikallisten opettajien apuna ja tukena innostaen oppilaita ja tuoden oma persoona osaksi yhteistä oppimiskokemusta. Paikalliset arvostavat ulkomaalaisia vierailijoita, jotka ovat kiinnostuneita sekä jakamaan taitojaan että oppimaan uutta. Vasamalle itselleen parasta työssä onkin ollut juuri erilaisten osaamisten ja näkökulmien jakaminen sekä ilo, jota työllä on molemminpuolisesti saavuttanut. Koulun oppilaat tulevat alueen pienestä pinta-alasta huolimatta hyvin erilaisista kielellisistä, kulttuurisista sekä uskonnollisista taustoista. Vapaaehtoisen ei tarvitse olla mestari englannin kielessä, sillä opetuskin aloitetaan alkeista. Jos hommaan voi jotenkin varautua, niin helpoin englanninkielisin leikein, lauluin ja pelein. Läsnäolo on vapaaehtoisen roolissa tärkeintä, Vasama korostaa. “Olet osa kokemusta.”

Materiaalia kerätään lahjoituksina muun muassa Suomesta.

Vapaaehtoisjaksot ovat olleet sovittavissa joustavasti vapaaehtoisen omien toiveiden mukaan aina päivistä kuukausiin. Koska Sri Lankassa on lukukausi vielä käynnissä suomalaisten aloittaessa kesälomiaan, kuulostaa vapaaehtoisjakso paratiisissa aika hyvältä open lomasuunnitelmalta. Omalla kohdallani sattui siis tietenkin niin, että oppilailla oli juuri alkanut pitempi lomajakso, kun saavuin maahan. Sijaintinsa puolesta Hikkaduwa tarjoaa lisäksi oikein mainiot mahdollisuudet rannalla löhöilyyn ja vesilajien harrastamiseen. Kannattaa siis pakata uikkarit mukaan! Koulun johtaja Dilip tekee tällä hetkellä kovasti töitä avatakseen Hikkaduwaan uuden hostellin, jossa myös koulun vapaaehtoiset voisivat majoittua. Samalla heillä olisi mahdollisuus käydä surffi- ja sukelluskursseja sekä halutessaan osallistua rannan ja meren siivousprojekteihin. 

Näin Australia-päivänä kyseisen maan surullisen tilanteen vuoksi palaan miettimään ympäristökasvatusta kehittyvissä maissa, joissa haetaan edes Australian tasoisia mahdollisuuksia toimia ekologisemmin. Ympäristötietous leviää hitaasti mutta sitkeästi Sri Lankassa. Kun suoritin sukelluslisenssiä Sri Lankassa, järkytyin nähdessäni ensimmäisenä sukelluspäivänä meren pohjassa kelluvan muovijätelautan. Lautta koostui muovipulloista ja -pusseista, joita pitivät yhdessä niihin tarttuneet kalastusverkon palat. Tästä edelleen surullisena mutta inspiroituneena näen englannin kielen opetuksen rinnalla ympäristötiedon hyvänä valttikorttina Suomesta tulevalle vapaaehtoiselle sekä erityisen potentiaalisena ideana kehittää koulutussektoria Sri Lankassa. Ehkä esimerkiksi englanninkielisille ympäristöaiheisille work-shopeille löytyisi paikallisten lasten parissa kysyntää! Kuten myös seuraavassa kohteessa, jossa tätä tekstiä kirjoittelin…

Paratiisi pysyy kauniimpana ilman muovilauttoja!

Lisätietoja Telluschoolista

Glamouria, rantaelämää ja hetki Suomea

Pilvenpiirtäjät kilpailevat korkeudestaan ympärilläni sujahtaessani metrolla niiden välistä kohti Dubain keskustaa. Burj Khalifan tuikkivat valot näyttävät tien luokseen lähimmältä metroasemalta. Ihmiset kerääntyvät lähemmäs maailman korkeinta rakennusta nähdäkseen paremmin. Pian Burjin seinä värjäytyy Emiraattien yhteisen lipun väreistä, ja maan kansallislaulu kajahtaa kaiuttimista. Tuhannet käsivarret ja selfietikut kurkottavat päiden yli tallentaakseen kansallispäivän spektaakkelin. 

Emiraatit, ja erityisesti Dubai, houkuttelee expatteja modernilla ulkomuodollaan, luksuselämällään sekä kiinnostavilla bisnesmahdollisuuksillaan. Myös suomalaisia Dubai on vetänyt puoleensa jo pitkään. Vuoden ympäri lämpimmin ilmasto, arabimaan turvallisuus sekä kotimaahan verrattavissa olevat palkat ovat saaneet monet suomalaiset lähtemään työkomennukselle tai etsimään uusia työmahdollisuuksia tästä rantaelämän ja shoppailun aavikkoparatiisista. Suomalaisia asuu Emiraateissa noin 1500, joista suurin osa Dubaissa tai Abu Dhabissa.

Suomalaisten maahanmuutto alkoi luoda tarvetta myös Suomi-koulujen perustamiselle. Pääkaupunki Abu Dhabin Suomi-koulu perustettiin vuonna 2011, kun taas Dubain Suomi-koulu juhli vuoden 2019 lokakuussa jo kahdettakymmenettä syntymäpäiväänsä. Kumpikin koulu kokoaa oppilaansa suomen kielen ja suomalaisen kulttuurin pariin kerran viikossa. Lisäksi Dubaissa perustettiin vuonna 2012 suomalainen yhdistys Finnish Programme at DIA, joka järjestää äidinkielistä opetusta Dubai International Academyn (DIA:n) koulussa kolme tuntia viikossa. Vierailin sekä äidinkielen opetusohjelman luokassa että Dubain Suomi-koulussa ennen joululoman alkamista. 

Suomen itsenäisyyspäivää juhlistettiin Norjalaisessa merimieskirkossa Dubaissa.

Norjalainen merimieskirkko Oud Methassa Dubaissa on ulkoapäin kuin mikä tahansa pohjoismaalainen omakotitalo, joka kuitenkin tönöttää itselleen täysin vastakohtaisessa ympäristössä. Keltainen puutalo on kummallinen mutta varsin sympaattinen ilmestys moskeijoiden ja pilviä hipovien lasimöhkäleiden keskellä aavikon kuivassa lämmössä. Avaan oven joulutortuntuoksuiseen ja Suomen lipuilla koristeltuun aulaan, jossa suomalainen pappi kättelee toivottaen lämpimästi tervetulleeksi. Arviolta kolmekymmentä dubainsuomalaista on kokoontunut juhlimaan heille toisen tärkeän maan kansallispäivää, nimittäin Suomen itsenäisyyspäivää. Joululaulujen yhteislaulannan yhteydessä saan tavata Dubain Suomi-koulun opettajia, jotka kutsuvat minut koulun lukukauden viimeiseen kokoontumiseen. Tällä kertaa ohjelmassa olisi pikkujoulut, joita vietetään kiertemällä jouluteemaisissa askartelu- ja leikkipajoissa. Juoden glögiä ja syöden pipareita tietysti. 

Dubain Suomi-koululla on neljä opetusryhmää ikäryhmittäin vauvoista varhaisteineihin. Yli 12-vuotiaiden ryhmää ei pienen osallistujamäärän vuoksi pystytty tänä lukuvuonna järjestämään. Pienempien ryhmässä (1-3-vuotiaat) vanhemmat osallistuvat lastensa kanssa laulaen, leikkien ja satuillen suomeksi. Leikki-ikäisten ja koululaisten ryhmissä otetaan pikkuhiljaa mukaan myös enemmän kulttuurisisältöä sekä suomen kielen oppimateriaalia. Opetus seuraa Suomi-kouluille vuonna 2015 julkaistua opetussuunnitelmasuositusta kontekstiin ja tarpeisiin mukautettuna. Ryhmiä vetävät vapaaehtoiset Suomi-kouluopettajat muutama avustaja seuranaan. Lisäksi vanhemmat osallistuvat toimintaan pyörittämällä Suomi-koulun kokoontumisissa kahvilaa ja auttamalla suomalaisten juhlien järjestämisessä. 

Jouluaiheisia askarteluja Dubain Suomi-koulussa.

Pyörin hyvän aikaa ympäriinsä Dubai International Academyn käytäviä. Ohitan saksan, hollannin ja tanskan kielten luokat ennen, kuin bongaan kaksi joulutonttua ovessa, jossa lukee Finnish. Bingo! Suomen opettaja Minna istuu opettajan pöydän takana pienessä tunnelmallisessa luokkahuoneessa. Pöydällä on kasa tuttuja suomenkielisiä opetusmateriaaleja, seiniä koristavat Suomi-aiheiset posterit ja taulun vieressä seisoo sinivalkoisia lippuja kantava muovikuusi.

Äidinkielen opetusohjelma tarjotaan DIA:ssa opiskeleville 3-19-vuotiaille suomalaisille. Oppilaat saavat suomen tunteja kolme tuntia viikossa keskellä tavallisia koulupäiviä. Vaikka opetus järjestetään DIA:n oppilaille ja kyseisen koulun tiloissa, toimintaa ylläpitää ja rahoittaa suomalainen yhdistys. Käytännön opetustyöstä vastaa suomen opettaja Minna, joka on hoitanut pestiä jo kahdeksan vuoden ajan. Hänellä on kokopäivätyö (30h/vk) DIA:n suomen luokassa. Yhteensä oppilaita on noin 30 vuodesta aina riippuen. Ryhmät ovat pieniä (1-7 oppilasta kerrallaan), mistä Minna kertookin nauttivansa erityisesti, sillä pienryhmäopetuksessa saa keskittyä oppijoiden yksilöllisiin tarpeisiin paremmin. Oppilaat ovat usein hyvin eritasoisia toisiinsa nähden aloittaessaan opetusohjelmassa. Osa aloittaa opiskelun jopa täysin ummikkona. Oppilaita kuitenkin tukee Minna-opettajan lämmin läsnäolo ja selkeä puhe, seinillä havainnollistavat suomenkieliset sanalaput, kartat ja kuvajulisteet, tabletilta löytyvät digimateriaalit sekä kanssaoppijat.

Minna kertoo yhden työn parhaista puolista olevan se, kun hän näkee oppilaan kehittyvän suomen kielessä niin hyvin, että tämä menestyy opinnoissaan myös Suomeen palatessaan. Se kertoo onnistuneesta oppimiskokemuksesta suomen kielen parissa. Äidinkielen opetusohjelman tärkein tavoite onkin ylläpitää ja kehittää suomenkielisten lasten kielitaitoa niin, että heillä olisi mahdollisimman hyvät valmiudet jatkaa opiskelua myöhemmin suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. Tätä tavoitetta edistääkseen ohjelma seuraa Suomen opetussuunnitelmaa. Materiaalina hyödynnetään suomalaisia äidinkielen oppikirjoja sekä runsaasti nettimateriaalia. Eriytettynä materiaalina Minna käyttää usein myös suomi toisena kielenä – ja E-kirjoja, mutta pyrkii kuitenkin ohjelman nimen mukaiseen äidinkieliseen lähestymistapaan. Pienten ryhmäkokojen ansiosta yksilöllisiä oppimisprosesseja on helppo seurata ja arvioida. Toisinaan Minna saattaa osana arviointia myös testata opittua teettämällä tuttuja harjoituksia uudestaan.

Löydän paljon yhtäläisyyksiä Minnan kertomassa kuin mitä itse huomasin Ruotsissa opettaessani. Ulkosuomalaisten lasten yhteishenki ja motivaatio on jollain tapaa maagista ja mukaansatempaavaa. He kokevat suomen kielen ehkä hieman kaukaisena, mutta juuri siksi mielenkiintoisena tutkimuskohteena. Suomen kieli ja kulttuuri tekee heistä hyvällä tavalla erityisiä, mikä tuo heidät yhteen. Opettajan näkökulmasta oppilaiden tekemisen meininki on erinomainen lähtökohta. Jatkuvana työllistäjänä on kuitenkin sopivan opetusmateriaalin etsiminen. Minna kertookin Suomessa lomaillessaan olevansa tavallaan töissä, sillä hän hyödyntää matkoja oppimateriaalin hankkimiseen. Toinen haaste on työn itsenäisyys, sillä Minna on suomen kielen opetusohjelman ainoa opettaja. Toisaalta hän pystyy ainoana opettajana räätälöimään työstään juuri itselleen ja oppilailleen parhaiten sopivaa.

Emiraateista jäi loppujen lopuksi positiivisempi kuva kuin mitä ennalta kuvittelin. Alkuun en ollut juurikaan innostunut pilvenpiirtäjistä, shoppailusta tai rannoista, mutta Emiraateista voi tehdä paljon muutakin. Muun muassa upeita vaellusreittejä löytyy runsaasti. Ja onhan se sää hieman viehättävämpi kuin Suomen loskakeli talvella. Lisäksi erilaisia opettajantöitä on tarjolla kansainvälisissä kouluissa, ja uskon, että niihin kelpuutettaisiin myös ammattilainen, joka ei puhu englantia äidinkielenään, mutta kantaa taskussaan maisteritasoista suomalaista opettajankoulutusta. Palkat ovat verrattaen hyviä, tai vähintäänkin kohtalaisia, etenkin kuin verot ovat huomattavasti Suomen tasoa alemmat. Maa on yleisesti hyvin turvallinen ja varma vaihtoehto opeseikkailijalle, mutta tarjoaa kiinnostavia vaihtoehtoja kokeilla jotain uutta ja erilaista.

Äidinkielen opetusohjelma järjestetään Dubai International Academyssa.

 

Kohti uusia näkökulmia

Aurinko paahtaa ja turistit kuhisevat ympärilläni, kun kävelen vanhankaupungin kapeiden basaarikujien läpi lokakuisessa Jerusalemissa. Olen vasta reissuni alussa, mutta jo ensimmäinen kohde tempaisi niin voimakkaasti mukaansa historian syviin pyörteisiin, että seuraavaa lentoa oli pakko siirtää. Nyt viisumiajan lähentyessä loppuaan ihmettelen, miten vähän oikeastaan tiesinkään tästä alueesta ja sen tilanteesta, näistä kulttuureista, uskonnoista ja ihmisistä. Matkustaminen todistaa hyvin sen, ettei tunnollisinkaan oppikirjasta pänttääjä tavoita tasoa, johon vasta oman kokemuksen ja tunteiden kautta voi päästä sukeltamaan.

Matkani aikana haluan erityisesti sukeltaa syvemmälle työmahdollisuuksiin, joita minulla suomalaisena opettajana voisi ulkomailla olla. Koin opiskeluaikana, että erilaisista mahdollisuuksista tutustua muihin koulutusjärjestelmiin ja hankkia kansainvälistä työkokemusta koulutussektorilta oli haastavaa löytää tietoa. On erikoista, ettei opettajaopiskelijoille muihin tiedekuntiin verrattuna juurikaan järjestetä tilaisuuksia kartoittaa kansainvälisiä uramahdollisuuksia, vaikka esimerkiksi suomalaista koulutusvientiä on yritetty saada suurempaan nosteeseen. Kannustaminen kansainväliseen koulutusyhteistyöhön sekä perehdyttäminen erilaisiin koulutussektorin toimijoihin jo opiskeluaikana lisäisi varmasti kiinnostusta monipuolisen uran ja laaja-alaisen osaamisen kehittämiseen. Omalla kohdallani kokemukset Unkarissa ja Ruotsissa eivät pelkästään antaneet minulle mahdollisuutta tutustua muiden kulttuurien koulutusjärjestelmiin ja oppimiskäsityksiin vaan myös avasivat uuden näkökulman tarkastella suomalaista koulutusjärjestelmää ja sen kehittämistä.

Tiedon lisäksi tarvitaan joustavuutta tarttua mahdollisuuteen. Maailmalle lähtemisen aikatauluttaminen opintojen puitteissa oli opettajankoulutuksessa yllättävän hankalaa. Harvoin järjestettävät ja paljon läsnäoloa vaativat kasvatustieteen ja monialaisten kurssit sitovat opeopiskelijat paikoilleen, jolloin monelle avautuu tilaisuus kansainväliselle harjoittelulle vasta maisterivaiheessa. Puolen vuoden Erasmus-vaihto saattaa viivästyttää opintoja jopa vuodella, jos vaihdossa suoritettuja kursseja ei voi suoraan lukea hyväksi tutkintoon vaan ne paisuttavat opintosuunnitelmaa ylimääräisinä opintopisteinä. Työelämässä joustavuuden esteenä taas saattaa olla viran sitovuus. Toistaiseksi näin pätkätyöläisenä mietin, tulisiko myöhemmin valita joko erilaiset työtehtävät ja reissailu vai virka. Vai voisiko niitä jotenkin yhdistää?

Ajatus välivuodesta jo heti ensimmäisen työpaikan jälkeen jännitti ja jännittää edelleen, sillä se aiheuttaa fomoa – pelkoa kaikesta siitä, mistä luulee jäävänsä paitsi. Putoanko täysin kärryiltä siitä, mistä (etenkin Suomen) työmarkkinoilla puhutaan ja minkälaista osaamista haetaan? Entä miten esimiestasolla suhtaudutaan aukkoon cv:ssä, jos syynä on ollut “vain reppureissailu”? En ole vielä keksinyt parempaa vastausta kuin että pohdin näitä sitten jälkikäteen.

Juuri nyt keskityn kartoittamaan uusia mahdollisuuksia: mitä oikeastaan suomalaisella opettajankoulutuksella voisi tehdä Suomen ulkopuolella. Yksi tapa pitää kiinni siteestä suomalaiseen koulumaailmaan on reflektoida kokemaani muualla suhteessa Suomen kontekstiin, joten yritän kuljettaa tätä mukanani matkan punaisena lankana. Katsotaan miten käy! 

Ensimmäinen pysäkki: Lähi-Itä.

Reppureissailun vai reppustressailun ensimmäinen pysäkki