2018

Saako olla suomea, Ruotsi? 

Olen pikkuhiljaa tottumassa uuteen lukujärjestykseeni, johon on vihdoin sommiteltu kaikki täyteen virkaan vaaditut minuutit. Oman luokkani tuntien lisäksi minulla on reilut sata minuuttia jaettavana muiden luokkien resursseiksi. Valitettavasti en voi enää kutsua itseäni TVT-/mediaopeksi, sillä resursseillani on nyt uusi tarkoitus: FiA eli finska som andra språk eli suomi toisena kielenä -opetus keskiasteen oppilaille (vuosikurssit 4-6). Jännittävää!

Koulumme tarjoaa opetusta päiväkodista peruskoulun yhdeksännelle luokalle asti suomeksi ja ruotsiksi, ruotsin kielen osuuden tasaisesti kasvaessa yläasteelle tultaessa. Koulun tärkein tavoite on tukea ja kehittää oppilaiden joustavaa kaksikielisyyttä sekä ruotsinsuomalaista kulttuuri-identiteettiä. Kaikki oppilaat eivät ole syntymästään kaksikielisiä ruotsin ja suomen kielen puhujia vaan erilaisia kieli- ja kulttuuritaustoja on lähes yhtä monta kuin koulussa on oppilaita. Siksi suomen kielen tason määrittely kunkin oppilaan kohdalla ei ole aivan yksiselitteistä. Heille kaikille on kuitenkin yhteistä Ruotsi asuinpaikkana ja suomalaisuus jonkinlaisena kulttuuritaustana.

Vaikka erikoistuinkin suomen kieleen ja kirjallisuuteen luokanopettajaopintojeni ohella, on pakko myöntää, että nimenomaan oppiaine finska tuntuu tällä hetkellä kaikista haastavimmalta. Se on kontekstiltaan oppiaine, josta minulla ei ole henkilökohtaisesti minkäänlaista kokemusta. Eri Suomesta tilattuja oppikirjasarjoja selailemalla kasasin kokoon lukukausisuunnitelman finskalle, jota keskiasteen viidennellä luokalla opetetaan kouluvalinnan (skolans val) täysmäärä eli 3,5 tuntia viikossa. Tämä ei tietenkään vastaa  Suomessa opetettavan suomen kieli ja kirjallisuus -oppiaineen tuntimäärää, minkä vuoksi kohtasin pienen tuskan tajutessani, että tässähän pitää tehdä suurehkoja valintoja koskien opetuksen sisältöä. Ja jotta voi tehdä valintoja, olisi hyvä tarkentaa tavoitteita: eli mihin tässä oikein pyritään suomen kielen suhteen?

Päätin tonkia Ruotsin kouluhallinnon (Skolverket) sivuja läpi ja katsoa, jos sieltä löytyisi vinkkejä ylipäätään vähemmistökielten opettamiseen. Aiemmin keväällä löytämäni finska som nationellt minoritetsspråk –suunnitelma tarjosi hyvin ympäripyöreät lähtökohdat suomen kielen opettamiseen ruotsinsuomalaisessa kontekstissa. Nyt kun katsoin sivuston uudestaan, sieltä löytyi vuoden 2018 päivitetty versio, joka sisältää selkeästi määritellyt sisällöt, tavoitteet ja arviointiperusteet sekä suomi äidinkielenä että suomi toisena kielenä -oppiaineille. Upeaa! Kiitos Skolverket tästä! Meillähän on siis raamit siihen, miten suomea pitäisi opettaa Ruotsissa ja mihin oppiaine tähtää! Mutta niin, miten se sitten sujuu käytännössä…

Toisin kuin oppiaineilla suomen kieli ja kirjallisuus, suomi toisena kielenä ja suomi toisena kotimaisena kielenä Suomen puolella täällä Ruotsissa finskan ensisijainen tavoite ei ole valmistaa oppilaita Suomen suomalaiseen ja suomenkieliseen yhteiskuntaan. Sen sijaan sisällöissä korostuu ruotsinsuomalaisen kulttuuri-identiteetin kehittyminen ja osaksi suomenkielistä yhteisöä kasvaminen. Moni oppilaistamme jatkaa opintojaan ja elämäänsä Ruotsissa, jossa heillä on hieno mahdollisuus hyödyntää kaksi- tai monikielisyyttään useissa eri työnkuvissa ja vapaa-ajan touhuissa.

Myönnän rehellisesti, että tämän suuren kontekstieron suomen ja finskan välillä sisäistin vasta nyt, kun jouduin tosissani pohtimaan, mihin suomi toisena kielenä -oppijoiden kanssa tähdätään täällä Ruotsin puolella. Suomesta vasta muuttaneena suomalaisena minulla on luonnollisesti aivan eri näkökulma suomen kieleen kuin ruotsinsuomalaisilla oppilailla, jotka eivät ole koskaan asuneet Suomessa tai joiden kotona ei puhuta suomea.

Kun tavoitteet ovat eri, täytyy tietenkin myös oppimateriaalin olla erilainen. Vaikka tunteja on vain 3,5, tuntuu kuin suunnittelisin niitä ikuisuuden etsiessäni ja räätälöidessäni sopivaa materiaalia. Äidinkielen materiaali on luonnollisesti liian haastavaa. Suomi toisena kielenä -materiaali taas on usein suunnattu Suomeen kotoutuville maahanmuuttajataustaisille, joiden äidinkieli on jokin muu kuin ruotsi ja jotka tutustuvat samalla ennestään vieraaseen kulttuuriin. Suomenruotsalaisten suomi toisena kotimaisena kielenä -kirjat ovat yhtä lailla nekin tehty Suomessa asuville ja Suomen opetussuunnitelmaa noudattaville kouluille. Eihän näissä materiaaleissa myöskään puhuta mitään meidän pääfokuksesta eli ruotsinsuomalaisesta kulttuurista.

Raamit ruotsinsuomalaisten suomen kielen opetukselle ovat olemassa, mutta niihin ei ole valettu materiaalia. Seuraavaksi tarvitsisi jonkun, joka ryhtyisi tuumasta toimeen. Sitä odotellessa keskitytään seuraavaan oppituntiin, otetaan jälleen tehtävä jostain kolmesta edellä mainitusta oppimateriaalista ja katsotaan, mikä siinä oli hankalaa tai kummallista.

_20180916_200235.JPG
Onko ruotsinsuomalaiselle olennaista tietää, mikä on Hevoshullu-lehti, Oltermanni-juusto tai Sokos-tavaratalo? Pikaisesta oikeinkirjoituksen kertaamisesta tulikin pidempi keskustelu…

 

_20180916_201108
Kulttuurikasvatusta ja esikuvia viikon iltasatuna ääneenluettuna

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s